Endorfiinit jyrää!

YLI KUUKAUDEN TAUON JÄLKEEN OLIN OHJATUSSA JUMPASSA!!!
Ja voi että mä oon odottanut sitä! Mä vähän pelkäsin etukäteen miten jalka jaksaa ja joissakin (esim. kyykyt ja hypyt) ja skippasin ja tein tilalla käsi- ja selkää. Mut ah tää on se juttu miks mä tahdon laihtua ja syödä hyvin kun jaksaa sit kuntoillakin. Eka biisi vasta alko ni mulla endorfiinit vaan ryöppysi ja sain niin kauhean traivin päälle ettei tosikaan :) Kuuma oli salilla vaikka siellä tosi hyvä ilmastointi onkin mut nyt hikoo vaikka paikoillaan seisois. Vettä siis menikin siellä varmaan litran verran ja sen jälkeenkin tuli juotua.

Treenin jälkeen mä vaan hymyilin siellä kuntosalin viileääkin viileämmässä suihkussa ja olin niin tyytyväinen itseeni! Näin tämän kuuluu ja pitää mennä - mä tahdon laihtua en mässäilä ja olla vötkymaha!
Mä pidän peukkuja ettei jalka vihoittelisi huomenna koska tarkotus ois mennä aamulla ryhtijumppaan joka keskittyy keskivartalonlihaksiin mutta siinä tehdään kaikki lihasryhmät tietenkin. Mun suosikki ohjaaja on kesälomalla (nyyh) mut kiva katsoa millasen treenin sijainen vetää.

Aamupalaksi meni perus leipä kahvin kanssa (leivällä margariinia, jääsalaattia, juustoa 17% ja suolakurkkua
Päivällä mä kävin hakemassa sellasen itse koottavan salaatin jossa oli mm. jäävuorisalaattia, pastaa (vähän), lohta, herneitä, punasipulia, paprikaa ja ihan pieni loraus salaatinkastiketta ja voi pojat et se oli hyvää ja nälkäkin lähti.

Illemmalla ehkä vielä uimaan vilvoittelemaan.

Olen niin onnellinen ♥

Nauti uusia perunoita ja voita
mansikoita ja makkaroita,
Tee saunaan tuore vasta
varpaat veteen kasta,
Hakkaa liiteriin halkoja
oio nurmikolla jalkoja,
Ihastele poutapilviä
siristele auringossa silmiä,
Haista kesän tuoksut
unohda turhat juoksut,
Muista paljon lekotella
laiturilla elämää hekotella,
Mieti kivoja juttuja
tapaa ystäviä ja tuttuja,
Älä murehdi ötököitä
vietä rauhallisia kesäöitä !

Vaakalakko!

Mun on ihan pakko pitää vaakalakko! Se mitä vaaka arpoo sanelee liiaksi mun koko päivän ja syömiset. Aamulla fiilikset ja odotukset korkealla ja kun näin vaa'alla lukemat mä menin ja ahmin...Mä en kestä itteäni :(

Vaakamamboilua

Olin lähes varma, että turvotukset ois tiessään kun reippaina tyttöinä astelin alasti aamulla vaa'alla. Kyllä - otan painoni aina aamulla, ilman vaatteita ennen aamupalaa rakko tyhjänä ;) No niin siinä kävi, että vaaka ei palkinnut...Ja mitä ajatuksia se sitten minussa herätti?

¤ mikä mussa on vikana!?!?!?!
¤ juonko liian vähän
¤ pitäisikö käydä lainkaan vaa'alla koska olo tulee aivan paskaksi jos paino ei ole laskusuunnassa
¤ jos en käy vaa'alla niin pysyykö motivaatio koska en näe kehitystä?
¤ pitäisikö ostaa uusi vaaka? entinen vaaka arpoo 3 eri lukua...
¤ miten usein pitäisi käydä vaa'alla

Ja oon ollut aivan kärttyinen ja tympiintynyt ja valmis taas heittämään hanskat naulaan ja kaikkea sitä perinteistä...No emmä ny oikeesti ainakaan vielä mut siis olo on ny tää taas. Täytyy lukea tota mun "raamanttua" Shauna Reidiä ja saada siitä voimaa ja energiaa pystyä kääntämään tää positiiviseksi jutuksi.

Hm olen niin uppoutunut tuohon kirjaan joka antaa mulle toivoa ja tsemppiä tähän isoon taakkaan ja urakkaan. Kiitos kirjan upean kirjoittajan ja mielenkiintoisen blogin olen varma, että myös MINÄ ONNISTUN! Olen lukenut tuon kirjan nyt kaksi kertaa ja nyt ostin kirjan itselleni ja luen kolmatta kertaa. Sen lisäksi, että minua kiehtoo ja tsemppaa ison tytön superlaihdutus hän kirjoittaa hersyvästi minuun kolahtavista asioista joihin voi samaistua. Voin jopa väittää, että niihin voi samaistua moni ylipainoinen laihduttava ihminen. Harvoin oikeasti innostuu jostain kirjasta ihan näin paljon.



Jännä miten tänään on ollut taas jotenkin niin kovin hyvä päivä. Takana kolme hyvää päivää ja neljäskin puolivälissä jo. Ah miten ihana on syödä terveellistä ruokaa ja juoda hyvin - tänään myös kuntosalille kun jalka alkaa olla pikkuisen parempi. Energiaa virtaa jostain ja uskoa tähän hommaan myös. En voi ajatella, miten paljon on tiputettavaa koska sitä on PALJON vaan on keskityttävä siihen, että klaaraa päivän kerrallaan tässä painonpudotuksessani.

On ollut niin huono olo lähinnä fyysisesti. Henkisellä tasolla mua ei oo hirveästi ees haitannut tämä sairaalloinen ylipainoni vaikka ehkä yhteiskunnan mukaan ois pitänyt? On ollut miesystäviä (nyt olen avoliitossa), meininkiä, olen mennyt keikoille, tapahtumiin, tavannut kavereita ja elänyt. Dieettityttö-kirjassa hän on aika sulkeutunut ja pakoilee elämää ja tapahtumia. Mä en oikein siihen kuvaan sillain hyvin istu itte. Mutta olo on nyt niin sietämätön fyysisesti, että on pakko laihtua.

Elämä hymyilee -sittenkin

Keräsin voimia mökillä ja tänään käväsen töissä. Lupaan kertoa huomenna enemmän miksi oloni on näin hyvä!

alavillamaillahallanvaara

Mietin missä olisinkaan ja mitä ajattelisin millaisena ihmisenä juuri nyt jos olisin turvautunut elämäni synkimpimä hetkinä ruuan sijasta johonkin muuhun? Tuntuu, että kaikki muu on niin paljon hyväksyttävämpää kuin olla lihava! Ylipainoinenn, läski, ihrakasa...

Alkoholisti saa sääliä - onhan se sairaus ja jos siitä vielä selviää niin voi kruunuansa kiillottaa. Voi ne isot upeat kultareunuksiset tarinat ihmisistä jotka ovat käyttäneet huumeita ja selvinneet siitä.

Niin ruokaa on pakko syödä voidakseen elää. Alkoholia, tupakkaa, huumeita ei tarvitse elääkseen. Ei seksiäkään jos siihen on riippuvuus.

Mieli on matalalla ja tuntuu loputtoman turhalta taas kaikki. Lainasin toistamiseen jo ehkä "meidän lihavien" raamatun Shauna Reidin blogista tehdyn kirjan Dieettitytön huimat seikkailut joka on kuin mun kynästä kirjoitettu lähes joka sana.
Lainasin sen nyt taas koska mä tarvin jotain johon tarrautua.

Ajopuu vailla rantaa.